keskiviikko, 24. marraskuu 2010

SORMET SAVESSA

Ja pitkään on mietitty  -  kirjoittaako vai ei. Hmm ... se itsekritiikki! Mutta kivahan on itse asiassa harrastuksista raapusella muutamia sanoja ja lisämausteeksi nakata muutama kuva. Tässä siis täydellisen aloittelijan ja amatöörin ensimmäisiä väkerryksiä. Saa hymyillä!

 

Vanharouva aloitti pari vuotta sitten savella läträämisen paikallisessa kansalaisopistossa. Kurssi tuntui kylläkin liian lyhyeltä, vain kerran viikossa ja 2,5 kuukautta/lukukausi.
Mutta jotain sentään on syntynyt.

Kuvat koetaan laittaa niin, etä tuoreimmat ovat tässä ylhäällä ja vanhimmat alimpana.

Alkuun kaksi astiakuvaa tältä syksyltä. Savi on molemissa samaa. Käytin kahta eri väriä tummaa savea ja vaaleaa savea, jotka kaulin kerroksittain. Lasitus on kirkas molemmissa.  Punertava+vaalea -kuvioinen vati on poltettu alhaisessa uuninlämmössä ja tumma+vaalea vati on poltettu korkeassa lämpötilassa. Samat ainekset mutta ihan erilainen lopputulos!

 

Tällaisia pieniä lautasia syntyy jämäsavista. Huomasin, miten käyttökelpoisia sellaiset ovat. Samalla tulee kokeiltua erilaisia lasitteita.  Lasitteet muuten ovat kaikkien kinkkisimmät asiat keramiikassa. Tuskin milloinkaan olen saanut juuri sitä mitä olen hakenut.

Jämäsavipaloista syntyy tällaisia eri kokoisia kynäpurkkeja. Niitä meillä tarvitaan vähän eri monessa paikassa kotona ja mökillä

Kellotauluja syntyi lahjoiksi ja tuliaisiksi. Niissä on askartelukaupasta ostettu koneisto/viisarit/irtonumerot, joten ei tule kalliiksi. Kaiken lisäksi koneistot toimivat!

 

Isoäiti harrasti käsitöitä ja yksi hänen virkkaamansa pitsi on tallessa. Painoin pitsikuvian saveen, Tein muutamia laattoja ja  suvulla on pysyvä muisto esiäidin kädentöistä.

 

Hedelmävati, jossa kermakristallilasitus

Lintulauta. Testattu viime talvi ja kestää pakkasen.

Suvun koiruus :)

 

Kuka muistaa runon "Kaksi vanhaa, vanhaa varista ...?"  Siitä aihe näihin varisjuttuihin, jotka nyt vahtivat mökin pihaa.

Vasen varis on lasitettu matalla ja oikea kirkkaalla lasitteella. Siitä tuo väriero.

Tässä seuravassa pihaprojektissa on ollut tarkoitus hämätä piiloon rakennusmiesten jättämä vesijohdon tötsä. Se on tuo maan rajassa oleva iso sininen. Tötsä on keskellä nurmikkoa ja vaarallinen, jos siihen lapset tai koirat törmäävät. Tällä "tilataiteella" on tarkoitus saada paikka selvästi erottuvaksi.  Tolppien päähän tein ryhmän mielikuvitusluíntuja keikkumaan.

 

 

 

 

Palataan keittiöön. Kalavati.

Teekannu. Maalasin enkopella, mutta lasitustulos on paljon vaaleampi kuin oli tarkoitus. No,  ensi kerralla lisää väriä!

Avocadopurkki

Purkin puolikkaat

Jumbokuppeja

(Joitakin ihan ensimmäisiä töitä) Kynäkuppeja mökille:

Ruukussa parhaillaan rahapuun pistokkaita itämässä:

Kirjeteline:

Ihan ensimmäisellä oppitunnilla kaikki pantiin tekemään tällainen pikkukippo.Se on nyt kiukaalla tuoksukippona.

 

 

 

lauantai, 13. maaliskuu 2010

VUODEN KÄRHÖ 2010

Dendrologian seuran Kärhökerho on valinnut vuoden kärhöksi 2010 mantsuriankärhön.  Mantsuriankärhön kukat ovat pitismäiset ja valkoiset. Niitä on paljon, kukinta on kuin valkoista vaahtoa. Kärhö on pensasmainen, se ei köynnöstele, kasvupaikka saa olla aurinkoinen.

 

sunnuntai, 7. maaliskuu 2010

VUODEN LINTU

KUIKKA ON VUODEN LINTU 2010

BirdLife Suomi -järjestön  valitsema vuoden 2010 lintu on  komea kuikka. Tämän vuoden aikana on tarkoitus selvittää tämän kirkasvetisten järviemme symbolin kuikan ja salolampien salaperäisen kaakkurin esiintymistä. Myös yleisö voi osallistua tietojen keräämiseen ilmoittamalla pesivistä kuikista ja kaakkureista lintuyhdistyksille.

”Kuikka ja kaakkuri ovat lajeja, joiden kantaisien fossiililöydöt osoittavat, että niitä oli olemassa jo yli 40 miljoonaa vuotta sitten. Tavalliselle retkeilijälle ja mökkiläiselle lajit ovat helposti havaittavia ja kuikan komea huuto kuuluu erottamattomana osana mökkiläisten iltatunnelmaan. Kuikkaa ja kaakkuria voidaankin pitää Suomen järvien ja lampien joutseneen ja kotkiin verrattavina erämaisemaan kuuluvina symboleina. ”

torstai, 4. maaliskuu 2010

VUODEN RUUSU 2010

Suomen Ruususeura on valinut Vuoden ruusuksi 2010 suviruusun, Rosa ’Poppius’

Suviruusu menestyy koko maassa.  Suviruusu on juhannusruusun sukulainen, kuuluu samaan Pimpinellifolia-ryhmään. Kukat ovat ruusunpunaiset, kerrotut ja miedosti tuoksuvat.  Pensasto on menestyessään rehevä noin kaksimetrinen ja kaartuvaoksainen.  Nimensä  se on saanut savolaisen Gabrien Poppiuksen mukaan. Ruusu on  leimallisesti pohjoismainen, sitä ei juurikaan muualla Euroopassa harrasteta.

Ruusu tekee runsaasti juurivesoja, joista sitä on helppo lisätä.  Kukinta-aika on heti juhannusruusun jälkeen heinäkuussa.

 

 

 

 

keskiviikko, 7. lokakuu 2009

TUMMAA RUSKAA

                               

 

 

Tänä syksynä ruska on tummaa, uhkean täyteläistä. Räväkät värit puuttuvat lähes kokonaan.

Halla tuli aikaisin. Kärhö yrittää sinnitellä vielä lokakuun alussa (Ville de Lyon)

Euroopansorvaripensas

Punatammi, yksi meidän pihan parhaita punaisia

Pensasmustikka

mongolianvaahtera, aika vaisu väri tänä syksynä

koivuangervo metsän siimeksessä

 

 Kärhöparka!

Valkojalavan eri keltaisen sävyissä olevia lehtiä

Valkojalavan hehkua auringossa

kellokärhö

 

Päivänlilja sinnittelee vielä vihreänä

Viiruhelpi on kalvennut