Pioni. Tässä kuvassa yksi pihani monista kylvöpioneista. Herkänkaunis, vaaleanpunainen, kaksikerroksinen kaunotar. Pionien simenistä voi kasvattaa aivan uuden näköisiä kukkia. Pionit risteytvät hyvin helposti kekenään ja saavat uusia piirteitä emokasveistaan. 

Punaväriminttu, Monarda didyma.  Mintulle tuoksuva teeyrtti.

Rohtomaraljuuri, Leuzea carthamoides.  Vaikka tämä onkin rohdoskasvi on se ihan komea näky pihalla. Sen juuriuutetta käytetään yleiskuntoa vahvistavana tonicumina.  Kerää myös hyvin perhosia.

Symphyandra pendula, kaukasiankellokki.  Kellokasveihin (Campanulaceae) kuuluva valkokukkainen perenna.  Tämä ilmeisesti on kaksivuotinen, se katoaa välillä ja taas ilmestyy.  Vaatimaton ja ihan nätti.

Isohirvenjuuri,Inula helenium.  Loppukkesän kukkija ja erittäin hyvä perhoskasvi. Yleensä se on aina täynnä hienosta mesibaarista nauttivia hyönteisiä.

                              

Lehtiruusukekin on hauskan näköinen:
                                

Syyshohdekukka, Helenium autumnale.  Pihan loistava väriläikkä. Kiitollinen kukkija ja helppo ja huoleton kasvattaa.  Lisäys helposti kylvämällä.  Tässä ryhmässä keltaisia, oransseja ja punaisia kukkia.

                             



Myös kukkineena se on hauskan näköinen:
                           
                      

Eupatorium maculatum 'Atropurpurea', täpläpunlatva.  Komea yli metrin mittainen perenna, joka kukkii loppukesällä.  Yksi niitä puutarhan parhaita perhoskasveja

                         

                          .

Echium plantagineum, piiankieli. Iso ja roteva, hieman piikikäs mutta ihan nätti. Ja kova leiviämään.  Ei siinä mitään, kunhan paikka on sopiva.  Se on kaksivuotinen, ensimmäisenä kesänä kasvaa lehtiruusuke, joka kukkii seuravana vuonna.

                          

Palavapensas, Dictamnus albus.  Tässä punakukkainen muoto. Palavanpensaan kanssa on syytä olla varovainen:  sen koskettelu aiheuttaa ihoon palovammojen tapaisia laikkuja, jotka saattavat kestää kuukausitolkulla.  Aina hanskat kädessä ja pitkät hihat myös, kun käsitellään tätä kasvia.

                

Ritarinkannus, Delphinium.  Nämä ovat korkeita ja komeita perennoja, jotka on syytä istuttaa perennapenkin taustalle.
                               

Delphinium 'Pasific Azolat'
                                

Delphinium nudicaule (pieni kylvöritarinkannus, joka ei menestynyt meillä):
                                   
                                

Akileijat ovat puutarhan perusperennoja. Ja akileijoissa riittää värejä!  Lisäksi ne risteytyvät hyvin helposti keskenään, siemenistä kylvetty ei välttämättä muistuta emokasviaan.
Aquilegia skinneri, meksikonakileija:
                   

Aquilegia 'Guinnes'
                   
Aquilegia canadensis, kandanakileija:
                    
Aquilegia vulgaris, josta olemassa on sini-, valko- ja punakukkaisia muotoja:

                      

Ukonhattu Aconitum napellus.  Ukonhatut ovat komeita ja värikkäitä perennoja. Kaikki ukonhatut ovat myrkyllisiä, joten niitä ei mielellään tulisi istuttaa lähelle lasten leikkipaikkoja.
 
                   

Idänjuhannusruusu Rosa altaica.  Kukat muistutavat juhannusruusua, mutta ovat  yksinkertaiset. Kukissa on häivähdys punertavaa ja keltaista. Todella herttainen ja kaunis ruusu. Ja helppohoitoinen sekä kestävä.

                                

Lahthyrus vernus, kevätlinnunherne.  tämä on luonnonkasvi, joka kasvaa meillä metsäpuutarhassa. Kukat ovat sinisen ja punaisen kirjavat, Kukinta on kesäkuun alussa. Se viihtyy hieman varjoisessa kasvupaikassa, jossa kosteutta riittää.

                                        

Pienen kiiretauon jälkeen taas viikon kasvi.
Tämä on kärhö nimeltä Jan Pavel II. Puolalainen jaloste paavi Johannes Paavali II:n kunniaksi.  Minusta se on yksi niitä kaikken kestävimpiä isokukkaisia meidän pihalla.  Keski-Suomessa se kestää tosi hyvin ankarat talvet ja viileät keväät.  Koska se kasva mökillä se joutuu olemaan kuta kuinkin ilman sen kummempaa hoitoa - edes talveksi se ei saa mitään suojaa juurilleen.
Kukat ovat suuret, valkoiset, joissa aavistus punertavaa. Kukinta on loppukkesällä ja kestää aina pakkasiin saakka.

                               

Vuorossa sinilatvat, Polemonium.
Polemonium caeruleum, lehtosinilatva. Siniset kauniit kukat.


Valkokukkainen muoto:


Karvasinilatva Polemonium boreale.Kasvi on matalampi ja kukinto tiiviimpi kuin lehtosinilatvalla ja kukat himpun verran suuremmat.  Kylvin tämän toukokuusa ja saman vuoden syyskuussa se jo alkoi kukkia.  Nimi ei taaskaan tee oikeutta näin nätille kasville!


Tämä vaaleanpunaisen  sinilatvan nimi on kadonnut. Se viihtyi pihallani vain yhden kesän - ei ilmeisetikään kestänyt talvea.

Tässä ryhmänä vuorossa vuokot (joku näistä taitaa jo yksittäisenä ollakin)
Keltavuokko, Anemone ranunculoides Etelä-Suomessa luonnonvarainen lehdoissa.
Kukinta toukokuussa



Valkovuokko, Anemone nemorosa


Yllätys pihassa: kerrottu valkovuokko nousi tänä kesänä. En myönnä mitään osallisuuttani sen ilmestymiseen :). Ihana yllätys kuitenkin!



Sininen valkovuokko eli hämyvuokko, Anemone 'Robinsoniana'


Sinivuokko, Hepatica nobilis.


Punakukkainen sinivuokko, Hepatica nobilis 'Rosea'. Joskus luonnossa saattaa tavata enemmän tai vähemmän punaiseen vivahtavia muotoja.



Himalajanvuokko Anemone rivularis.  Kukat ovat isot, valkoiset, heteet siniset. Tämä vuokko kukkii keskikesällä heinäkuussa kun muut vuokot ovat jo kukkineet..


Syysvuokot kukkivat vasta loppukesällä ja syyskuun alussa. Usein ne eivät pääse kukkaan asti ennen pakkasten tuloa.


Kanadanvuokko Anemone canadensis. Tämä leviää reippaasti heti kun on kotiutunut pihalle. 



Arovuokko, Anemone sylvestris. Hyvin paljon kanadanvuokon näköinen. Kukat ovat kuitenkin jotenkin täyteläisemmän näköiset ja pyöreämmät.



Pulsatillat eli kylmäkukat menevät varmaan tämän saman otsikon alle

Viikon kukkana pioni Bowl of Beauty (kauneuden malja). Kukka on ihan nimensä veroinen. Vaaleanpunainen ja kellanvalkoinen keskus, kukinta on heinäkuussa. Kukka pysyy tällaisena maljamaisena melkein loppuun asti. Tämä kasvaa mökillä vyöhykkeellä IV ja se on hyvin kestävä, kuten yleensäkin lähes kaikki pionit ovat.

Esteri Tomulan seinälautanen nimeltä Vaccinium vitis-idaea eli puolukka.
Arabian tuotannossa vuosina 1982-86.  Lautasen koko on 12 cm

Viikon kukkana kullerot.
Ylimpänä luonnonvarainen niittykullero (Trollius europaeus).  Menestyy puutarhassa mukavasti, kukinta  osuu heinäkuuhun. Muodostaa isohkon mättään ja viihtyy parhaiten hiukan kosteahkossa ja puolivarjoisessa kasvupaikassa.



Amerikankullero, Trollius laxus. Kukat isot vaaleankeltaiset. Kooltaan tämä on pienehkö, noin 20-senttinen. Kukinta-aika on kesäkuussa.



Kesäkullero, Trollius chinensis. Hyvin voimakkaan ja näyttävän keltaoranssit kukat. Tätä on helppo lisätä siemenistä, jos niitä onnituu saamaan. Meillä se osoittautui melko lyhytikäiseksi, viidentenä vuotena sitä ei enää näkynyt. Harmi!  Uudet siemenet ovat etsinnässä.

Viikon kukka on löytöruusu Rosa 'Vuosaari', vuosaarenruusu. Jokunen vuosi sitten sille löydettiin alkuperäinen kadoksissa ollut nimi: 'GeorgeWill'.  Ruusu on täyteläisen kerrottu, hyväntuoksuinen ja isona plussana on, että se on remontoiva. Se kukkii taukoamatta heinäkuusta syksyyn aina uusin kukin. Yksi lemppariruusuistani - olenkin hankkinut niitä ainakin neljä kappaletta mökille. Ihana ruusu!

Palataanpa jälleen aiheeseen. Mikälie bugi ollut vuodatuksesa, mutta ajastamani viikon kukat eivät ole tänne ilmestyneet. Siispa otetaan uusiksi.
Täällä viikolla kohteena ovat tulikukat.  Suomen luonnossa kasvaa - ainakin eteläisessä Suomessa - siellä täällä ukontulikukka Verbascum thapsus. Kerrotaan, että tulikukka-nimi on peräisin siitä, että niiden varsia on tuikattu öljyyn tai vahaan ja sytetetty palamaan soihtuna.

Ukontulikukka on kaksivuotinen, Ekana vuotena se kasvattaa lehtiruusukkeen, joka kukkii seuraavan vuonna.  Joskus se intoutuu leviämään todella komeasti.



Toinen luonnonvarainen tulikukka on tummatulikukka Verbascum nigrum



Verbascum blattaria. Tämä on siemenestä kylvetty, hyvin voimakkaan keltainen ja kukinnoltaan leveämpi kuin nuo muut.  Mukana kuvassa on punainen väriminttu.



Verbascum chaixii, ranskantulikukka.  Kukat ovat edellisiin verrattuna harvemmasa ja ne ovat huomattavasti siompia.Tämä kasvaa  vähän oikullisesti: välillä näkymättömissä välilläkasvaa komeasti.

Elämänlanka, karhunköynnös, isokierto,  Calystegia sepium.  Nätti kukka, mutta paha, paha leviämään. Sitä on lähes mahdoton saada revittyä pois perennapenkistä, kun se kerran on sinne päättänyt asettua.  Köynnös kiertyy muiden kasvien ympärille ja pahimmassa tapauksessa kuristaa ne henkihieveriin.  Jatkuva, sitkeä perkaaminen autta jonkinveran. Kataminen ei auta, se tunkeutuu katteen läpi. Myrkyttäminen on hankalaa. Sen kanssa on vaan joskus tultava toimeen.

                     

Calystegia pubescens multiplex flore pleno

Calystegia multiplex 'Flore pleno'.  Tämä on kerrottu valeanpunakukkainen köynnös.   Hyvin kaunis köynnös, kuin ruusuköynnös kauempaa katsottuna. Se on ollut vasta muutaman vuoden meillä - vielä ei ole kokemusta, miten paljon se leivää. Toistaiseksi on ollut ihan paikallaan.

                  

Himalajanjalkalehti, Podophyllum hexandrum (emodi). Nimensä mukaisesti kotoisin Himalajan kosteilta ja  viileiltä rinteiltä.  Rehevä ja kestävä perenna. Kukat ovat hennon vaaleanpunaiset. Ne menevät heti suppuun, kun aurinko menee pilveen.  Kukinta on toukokuun alussa/puolivälissä.  Kirkkaanpunaiset hedelmät kypsyvät loppukesällä. Kasvia on helppo lisätä siemenistä. Sen lehdet ovat värikkään kirjavat.

                  

                  

Illakko, Hesperis matronalis
Kesäkuussa kukkiva ristikukkainen. Voimakas, ihana tuoku täyttää puutarhan tyyninä kesäiltoina. Illakko on kaksivuotinen. Se kukkii mahtavsti ja näyttävästi toisena vuotenaan. Illakko kylväytyy hyvin puutarhassa,siitä ei tarvitse siinä suhteessa erikseen huolehtia.

                     

Kurjenpolvet.  Kurjenpolvien ryhmä on sitä kiva, että niissä on sekä luonnonlajeja että puutarahkasveja. Molemmat yhtä kauniita ja monikäyttöisiä.

Mesäkurjenpolvi Geranium sylvaticum. Luonnonlaji, josta on useita eri sinisiä sävyjä.
                     

                     

Kyläkurjenpolvi, Geranium pratense, on myös luonnonkasvi. Tässä sinisenä

                     

Valkoinen kyläkurjenpolvi ilmestyi pihallemme aivan itsestään ja on nyt levinnyt.

                     

Verikurjenpolvi, Geranium sanguineum

                     

 Ojakurjenpolvi, Geranium palustre

                     

Tummakurjenpolvi, Geranium phaeum:

                     

Tummakurjenpolven valkoinen muoto 'Album'  ilmestyi pihallemme ihan tyhjästä ja katosi muutaman vuoden päästä:                
                       



Espanjankurjenpolvi, Geranium endressii:
                     


Geranium 'Ballerina':
                     


Kaukasiankurjenpolvi, Geranium platypetalum
                     

Peittokurjenpolvi, Geranium x cantabrigiense. Nimensä mukaisesti hyvin peittävä, sen alla eivät rikkaruohot kasva.
                     

                     

                     

Lamopeikonkello (Codonopsis clematidea).  Monivuotinen, rento ja hieman köynneliäs perenna.  Kukat ovat vaaleansiniset ja niiden erikoinen kauneus paljastuu vasta, kun kumarrut sen eteen ja kurkkaat kellon sisälle.  Kun kasvia koskettaa, siitä lähtee aivan erikoinen, eteerinen tuoksu.  Helppo lisätä siemenistä.  Tarvitsee kiipeämistuen ja menestyy lähes millaisessa maassa tahansa, kuivsta tuoreeseen.

                     

Värisauramo (Anthemis tinctoria). Pihan ja puutarhan pirtsakka väriläikkä. Leviää.  Ja leviää. Ja sen jälkeen vielä leviää!  Silti annan sen rauhassa levitä. Se kasvaa parhaiten siellä missä sille on reilusti tilaa, kuten esim. hiekkakentillä ja käytävillä. Se on myös hyvä leikkokukka, ja päätyykin meillä usein siihen tehtävään.

                             

Kuolanpioni (Paeonia anomala) on yksi kaikkein kestävimpiä pioneja. Se on luonnonvarainen Kuolan niemimaalla, mistä se on saanut nimensä.  Kuolanpionin kukinta sattuu kesäkuun alkuun, Yhdessä isossa pensaassa voi olla kymmenittäin suuria punaisia kukkia.  Kuolanpionia voi lisätä siemenistä, jotka vaativat ennen kylvöä kylmäkäsittelyn. Kylvöstä kukintaan voi kestää 3-5 vuotta.  Mutta aika on vaivan arvoinen! (kuvassa taustalla on illakko)

                     

Perhosorvokki, (Viola sororia 'Freckless').  Tällä perhosorvokilla on herttaisensuloiset sinitäpläiset kukat.  Yli kymmenen vuotta sitten kylvin T&M:n siemeniä. Tyypillistä minulle, että vain yksi siemen iti.  Sen jälkeen orvokki on itse pitänyt huolen lisääntymisestä ja leviämisestä - sen taidon se osaa kiitettävästi. Orvokki kasvaa varjossa tai puolivarjossa, kukkii toukokuussa ja on hyvin kestävä ja helppo.   Se kasvattaa pienen mättään, josta sitä onhelppo lisätä.

                     

Viikon kukkana on tälläkertaa vähän ristiriitaisia tunteita herättävä voikukka!
Arktiset Aromit on valinnut voikukan vuoden 2008 yrtiksi.
Voikukka on salaattikasvi. Ehytlaitaiset lehdet ovat miedomman makuisia.  Keltaisista kukkamykeröistä tehdään simaa, kuivatuista juurista mausteita ja paahdettuna yrttijuomaa.

                     
   

Kevätkaihonkukka,Omphalodes verna, kukkii parhaillaan etelä- ja keskiosissa maata.
Sen voimakkaan siniset kukat muistuttavat hyvin paljon ulkonäöltään lemmikkiä ja sekoitetaan usein siihen.  Kevätkaihonkukka on hyvä leviämään rösnsyillään ja hieno alkukesän kukkija.  Viihtyy aruingossa/puolivarjossa tavallisessa puutarhamaassa.

                  

ESIKOT  kukkivat parhaillaan Etelä- ja Keski-Suomessa.
Kevätesikko:

                     

Pihaesikoita on monenlaisia:

                     

                     

Luhtaesikko:

                     

Sikkiminesikko:

                     

Julianesikko,  joskus myös nimeltään kehäesikko:

                     

Etelänkevätesikko eli loistoesikko:

                    

Kevättalvella kaupoissa myytäviä ruukkuesikkoja kannattaa istutta pihalle. Hyvin usein ne talvehtivät ja kukkivat seuraavana keväänä:

                     

                     

Viikko 11
LIKUSTERISYREENI
Viikon kukkana on likusterisyreeni, Syringa reticulata. Dendrologian seura on valinnut vuoden puuvartissuvuksi Syringa-suvun, syreenit.  Likusterisyreeni on vielä melko harvinainen pihakasvi. Se kukkii runsaasti heinäkuussa,kun tavallisten pihasyreenien kukinta on jo ohi.  Likusterisyreeni menestyy melko pohjoisesakin, tämän kuvan syreeni kasvaa IV-vyöhykkeellä Keski-Suomessa. Se on hyvin talvenkestävä, pensaassa ei ole koskaan ollut talvivaurioita.  Olen kasvattanut pihamme likusterisyreenit siemenestä. Maaperä meillä on hyvin savinen, mutta likusterisyreenillä ei ole ollut ongelmia.  Yksi pensaista kasvaa metsässä, muut auringossa.  Auringossa kasvavat ovat kooltaan isompia kuin varjoisessa metsässä kasvava. Kooltaan se on pysynyt ihan maltillisissa mitoissa. Pensaat on kylvetty noin 14 vuotta sitten ja korkeuta on kertynyt hiukan yli 2 metriä.




                     

Kesällä raikkaan, puhtaan vihreä väritys.

                     

Syksyllä se saa ruskavärityksen:  keltaista, hiukan oranssia ja ruskeaa.

                     

Kaitalehti-imikkä, Pulmonaria angustifolia, on aikainen kevätkukkija. Se nousee heti, kun lumi on sulanut.  Kukinta alkaa huhti-toukokuun vaihteessa ilmoista riippuen ja kestää melko pitkään. Tämä imikkä on kova leviämään sivuille päin, jolloin siitä saa hyvin jakopaloja.  Kukinta on ylenpalttisen runsas ja kukkien väri vaihtelee sinisestä punaiseen ja violettiin.

                  

Viikko 16

Jouluruusu Helleborus niger.  Vähän harvinaisempi puutarhaperenna Suomessa, mutta se on kovasti yleistymässä, kun on osoittautunut, että se menestyy täällä melko pohjoisessakin.  Se kukkii Keski-Euroopassa jo keskellä talvea, joulu-tammikuussa. Meillä se saattaa tehdä nupun syksyllä, talvehtii sen kanssa ja kukkii heti kun lumi on keväällä sulanut. 
                     

Ei kestä enää kauan kun tämäkin kaunotar on kukassa. Kirjopikarililja, Fritillaria meleagris, on  siro ja kaunis kevään kukkija. Siitä on olemassa  sekä tumma että valkoinen 'Alba'-lajike.  Sipulit istutetaan syksyisin. Se menestyy valoissa ja aurinkoisessa, ei liian kuivassa  kasvupaikassa.

               

Tämän viikon kukaksi olen valinut sinisistä sinisimmän Arabella-kärhön. Clematis Arabella tekee valtavan määrän puhtaansinisiä kukkia. Niitä on niin runsaasti, että lehdet peittyvät kukkapaljouteen. Arabellaa voi käyttää perennamaisesti, se ei ole kovin korkea, puolisentoista metriä ehkä.  Se sopii parhaiten maanpeitekasviksi, perennapenkkiin ja rinteisiin vapaasti leviämään. Kukinta alkaa heinäkuun alussa ja sitä kestää pitkälle syksyyn. Ja se on todella mahtavan runsaskukkainen.  Arabella on kestävä vähintäin vyöhykkeelle V.  En suojaa sitä mitenkään talveksi, aina se silti nousee keväisin rehevänä ylös.

                        

Viikko 13
Tämän kertainen kasvi on jalopioni lajikenimeltään 'Peace'
Tässä ensin nuppuisena pallona. Tämän avautumista odotan, kierrän monta kertaa päivässä ympäri ja huokailen

               

Avautuessaan kukan väri vaalenee lähes valkoiseksi ja tässä vaiheessa puutarhatuoli otetaan viereen ja nautitaan aamukahvi, iltapäiväkahvi, iltakahvi ...  eikä malteta lähteä pois ollenkaan

               

Pitsein ja kermavaahdoin koristeltu ihanuus kukoistuksessaan:

               

Viikko 12
Viikon kukka on punahattu eli auringonhattu, Echinacea.  Echinacea on Suomen Terveyskauppiaiden Liiton valitsema vuoden rohdos 2008.  Punahattu menestyy koko Suomessa tavallisessa puutarhamaassa. Sen kukat ovat punaiset taikka valkoiset.   Rohdoksi käytetään kukintoja sekä juuria. Jos haluat pihallesi runsaasti perhosia, valitse punahattu. Kuvassa neitoperhoset ovat löytäneet hyvän mesibaarin.

                  

                  




.

Viikko 10.
Viikon kukkana on tällä kertaa ruusu. Suomen Ruususeura on valinnut vuoden ruusuksi 2008 Iitin Tiltun. Iitin Tiltu on ns.löytöruusu.Se on kasvanut Iitin  kirkonkylässä vuosikymmeniä, eikä sen historiaa oikein tarkkaan vielä tunneta. Ruusu on komea, kasvaa noin parimetriseksi. Sen kukat ovat suurehkot ja voimakkaan lämpimän punaiset.  Se on kestävä ruusu ja menestyy  ainakin vyöhykkeellä IV Keski-Suomessa.

Viikon kukaksi olen valinnut hämyvuokon. Hämyvuokko, Anemone nemorosa 'Robinsoniana' on sinikukkainen valkovuokko. Se kasvaa samanlaisisssa olosuhteissa kuin tavallinenkin valkovuokko ja on hyvä leivämään. Erityisen kaunis se on puolivarjoisissa paikoissa muiden varhaisten lehtokasvin seassa.  Tässä kuvasa taustalla on kevätkaihonkukka.

                  

Tämän viikon kukaksi olen valinnut papulanruusun, Rosa pimpinellifolia 'Papula'. Papulanruusu on noin metrin mittainen, hyvin piikkinen pensas.  Kukat vaaleanpunaisia ja kerrottuja ja niissä on ihana "ruusun"tuoksu. Papulanruusua voi lisätä juuripistokkaista.